muodostus

Finnish

Etymology

< muodostua < muodostaa < muoto (“form, shape”)

Noun

muodostus

  1. formation (something possessing structure or form); only as head word in compound terms
    pinnanmuodostus
  2. formation (act of assembling a group or structure)

Declension
Inflection of muodostus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative muodostus muodostukset
genitive muodostuksen muodostusten
muodostuksien
partitive muodostusta muodostuksia
illative muodostukseen muodostuksiin
singular plural
nominative muodostus muodostukset
accusative nom. muodostus muodostukset
gen. muodostuksen
genitive muodostuksen muodostusten
muodostuksien
partitive muodostusta muodostuksia
inessive muodostuksessa muodostuksissa
elative muodostuksesta muodostuksista
illative muodostukseen muodostuksiin
adessive muodostuksella muodostuksilla
ablative muodostukselta muodostuksilta
allative muodostukselle muodostuksille
essive muodostuksena muodostuksina
translative muodostukseksi muodostuksiksi
instructive — muodostuksin
abessive muodostuksetta muodostuksitta
comitative — muodostuksineen

Compounds
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.