mittapuu

Finnish

Etymology

mitta + puu

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈmitːɑˌpuː/, [ˈmit̪ːɑˌpuː]
  • Rhymes: -uː
  • Syllabification(key): mit‧ta‧puu

Noun

mittapuu

  1. yardstick, benchmark, measure, standard (standard to which other measurements or comparisons are judged)

Declension

Inflection of mittapuu (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative mittapuu mittapuut
genitive mittapuun mittapuiden
mittapuitten
partitive mittapuuta mittapuita
illative mittapuuhun mittapuihin
singular plural
nominative mittapuu mittapuut
accusative nom. mittapuu mittapuut
gen. mittapuun
genitive mittapuun mittapuiden
mittapuitten
partitive mittapuuta mittapuita
inessive mittapuussa mittapuissa
elative mittapuusta mittapuista
illative mittapuuhun mittapuihin
adessive mittapuulla mittapuilla
ablative mittapuulta mittapuilta
allative mittapuulle mittapuille
essive mittapuuna mittapuina
translative mittapuuksi mittapuiksi
instructive mittapuin
abessive mittapuutta mittapuitta
comitative mittapuineen
Possessive forms of mittapuu (type maa)
possessor singular plural
1st person mittapuuni mittapuumme
2nd person mittapuusi mittapuunne
3rd person mittapuunsa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.