matokkain

Ingrian
Matokkain.

Etymology

From mato (“snake”) (originally, worm) +‎ -kkain.

Pronunciation

Noun

matokkain (genitive matokkaisen, partitive matokkaista)

  1. worm
    • 1937, V. A. Tetjurev, N. I. Molotsova, transl., Loonnontiito (ensimäin osa): oppikirja alkușkoulun kolmatta klaassaa vart, Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:
      Jos hyväst katsoa pintamaan sloijaa jyrkäst rannast, nii hänes saap nähä eläviä ja koolleita kasvon juuriloja ja männävootist märkänevvää heinää, eläviä ja kuollehia itikkaisia, matokkaisia ja muita heenoja elokkaja.
      If you look well at the layer of soil from the steep shore, then in it it's possible to see living and dead roots of plants and last year's rotten grass, living and dead bugs, worms and other little animals.

Declension
Declension of matokkain (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative matokkain matokkaiset
genitive matokkaisen matokkaisiin
partitive matokkaista, matokkaist matokkaisia
illative matokkaisee matokkaisii
inessive matokkaisees matokkaisiis
elative matokkaisest matokkaisist
allative matokkaiselle matokkaisille
adessive matokkaiseel matokkaisiil
ablative matokkaiselt matokkaisilt
translative matokkaiseks matokkaisiks
essive matokkaisenna, matokkaiseen matokkaisinna, matokkaisiin
exessive1) matokkaisent matokkaisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 289
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.