loppupiste

Finnish

Etymology

loppu +‎ piste

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈlopːuˌpisteˣ/, [ˈlo̞pːuˌpis̠t̪e̞(ʔ)]
  • Hyphenation: lop‧pu‧pis‧te

Noun

loppupiste

  1. endpoint, end point (as opposed to start point)
  2. (chemistry) endpoint

Declension
Inflection of loppupiste (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative loppupiste loppupisteet
genitive loppupisteen loppupisteiden
loppupisteitten
partitive loppupistettä loppupisteitä
illative loppupisteeseen loppupisteisiin
loppupisteihin
singular plural
nominative loppupiste loppupisteet
accusative nom. loppupiste loppupisteet
gen. loppupisteen
genitive loppupisteen loppupisteiden
loppupisteitten
partitive loppupistettä loppupisteitä
inessive loppupisteessä loppupisteissä
elative loppupisteestä loppupisteistä
illative loppupisteeseen loppupisteisiin
loppupisteihin
adessive loppupisteellä loppupisteillä
ablative loppupisteeltä loppupisteiltä
allative loppupisteelle loppupisteille
essive loppupisteenä loppupisteinä
translative loppupisteeksi loppupisteiksi
instructive — loppupistein
abessive loppupisteettä loppupisteittä
comitative — loppupisteineen

See also
  • päätepiste (“endpoint”) (either the start or end point)
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.