loppukiri

Finnish

Etymology

loppu- (“final”) +‎ kiri (“spurt”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈlopːuˌkiri/, [ˈlo̞pːuˌkiri]
  • Rhymes: -iri
  • Syllabification(key): lop‧pu‧ki‧ri

Noun

loppukiri

  1. final spurt (increased effort towards the end of an action)
  2. kick (an increase in speed in the final part of a running race)
    Hän aloitti loppukirinsä liian aikaisin ja väsähti sata metriä ennen maaliviivaa.
    He started his final spurt too early and ran out of steam one hundred meters before the finish line.

Declension
Inflection of loppukiri (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative loppukiri loppukirit
genitive loppukirin loppukirien
partitive loppukiriä loppukirejä
illative loppukiriin loppukireihin
singular plural
nominative loppukiri loppukirit
accusative nom. loppukiri loppukirit
gen. loppukirin
genitive loppukirin loppukirien
partitive loppukiriä loppukirejä
inessive loppukirissä loppukireissä
elative loppukiristä loppukireistä
illative loppukiriin loppukireihin
adessive loppukirillä loppukireillä
ablative loppukiriltä loppukireiltä
allative loppukirille loppukireille
essive loppukirinä loppukireinä
translative loppukiriksi loppukireiksi
instructive — loppukirein
abessive loppukirittä loppukireittä
comitative — loppukireineen
Possessive forms of loppukiri (type risti)
possessor singular plural
1st person loppukirini loppukirimme
2nd person loppukirisi loppukirinne
3rd person loppukirinsä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.