loppukausi

Finnish

Etymology

loppu + kausi

Noun

loppukausi

  1. late season

Declension

Inflection of loppukausi (Kotus type 27/käsi, t-d gradation)
nominative loppukausi loppukaudet
genitive loppukauden loppukausien
partitive loppukautta loppukausia
illative loppukauteen loppukausiin
singular plural
nominative loppukausi loppukaudet
accusative nom. loppukausi loppukaudet
gen. loppukauden
genitive loppukauden loppukausien
loppukauttenrare
partitive loppukautta loppukausia
inessive loppukaudessa loppukausissa
elative loppukaudesta loppukausista
illative loppukauteen loppukausiin
adessive loppukaudella loppukausilla
ablative loppukaudelta loppukausilta
allative loppukaudelle loppukausille
essive loppukautena loppukausina
translative loppukaudeksi loppukausiksi
instructive loppukausin
abessive loppukaudetta loppukausitta
comitative loppukausineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.