laikutus

Finnish

Etymology

laikuttaa + -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈlɑi̯kutus/, [ˈlɑi̯kut̪us̠]
  • Rhymes: -ɑikutus
  • Syllabification: lai‧ku‧tus

Noun

laikutus

  1. screefing, removing sections of topsoil in spots

Declension

Inflection of laikutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative laikutus laikutukset
genitive laikutuksen laikutusten
laikutuksien
partitive laikutusta laikutuksia
illative laikutukseen laikutuksiin
singular plural
nominative laikutus laikutukset
accusative nom. laikutus laikutukset
gen. laikutuksen
genitive laikutuksen laikutusten
laikutuksien
partitive laikutusta laikutuksia
inessive laikutuksessa laikutuksissa
elative laikutuksesta laikutuksista
illative laikutukseen laikutuksiin
adessive laikutuksella laikutuksilla
ablative laikutukselta laikutuksilta
allative laikutukselle laikutuksille
essive laikutuksena laikutuksina
translative laikutukseksi laikutuksiksi
instructive laikutuksin
abessive laikutuksetta laikutuksitta
comitative laikutuksineen
Possessive forms of laikutus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person laikutukseni laikutuksemme
2nd person laikutuksesi laikutuksenne
3rd person laikutuksensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.