kuuluvuus

Finnish

Etymology

kuuluva + -uus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuːluʋuːs/, [ˈkuːluʋuːs̠]
  • Rhymes: -uːluʋuːs
  • Syllabification(key): kuu‧lu‧vuus

Noun

kuuluvuus

  1. audibility
  2. reception (of a signal)

Declension

Inflection of kuuluvuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative kuuluvuus kuuluvuudet
genitive kuuluvuuden kuuluvuuksien
partitive kuuluvuutta kuuluvuuksia
illative kuuluvuuteen kuuluvuuksiin
singular plural
nominative kuuluvuus kuuluvuudet
accusative nom. kuuluvuus kuuluvuudet
gen. kuuluvuuden
genitive kuuluvuuden kuuluvuuksien
partitive kuuluvuutta kuuluvuuksia
inessive kuuluvuudessa kuuluvuuksissa
elative kuuluvuudesta kuuluvuuksista
illative kuuluvuuteen kuuluvuuksiin
adessive kuuluvuudella kuuluvuuksilla
ablative kuuluvuudelta kuuluvuuksilta
allative kuuluvuudelle kuuluvuuksille
essive kuuluvuutena kuuluvuuksina
translative kuuluvuudeksi kuuluvuuksiksi
instructive kuuluvuuksin
abessive kuuluvuudetta kuuluvuuksitta
comitative kuuluvuuksineen
Possessive forms of kuuluvuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person kuuluvuuteni kuuluvuutemme
2nd person kuuluvuutesi kuuluvuutenne
3rd person kuuluvuutensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.