kuuliainen

Finnish

Etymology

From kuulla + -iainen. Cognate with Estonian kuulekas.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkuːliɑinen/
  • Hyphenation: kuu‧li‧ai‧nen

Adjective

kuuliainen (comparative kuuliaisempi, superlative kuuliaisin)

  1. obedient

Declension

Inflection of kuuliainen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kuuliainen kuuliaiset
genitive kuuliaisen kuuliaisten
kuuliaisien
partitive kuuliaista kuuliaisia
illative kuuliaiseen kuuliaisiin
singular plural
nominative kuuliainen kuuliaiset
accusative nom. kuuliainen kuuliaiset
gen. kuuliaisen
genitive kuuliaisen kuuliaisten
kuuliaisien
partitive kuuliaista kuuliaisia
inessive kuuliaisessa kuuliaisissa
elative kuuliaisesta kuuliaisista
illative kuuliaiseen kuuliaisiin
adessive kuuliaisella kuuliaisilla
ablative kuuliaiselta kuuliaisilta
allative kuuliaiselle kuuliaisille
essive kuuliaisena kuuliaisina
translative kuuliaiseksi kuuliaisiksi
instructive kuuliaisin
abessive kuuliaisetta kuuliaisitta
comitative kuuliaisine

Derived terms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.