kuopus

Finnish

Etymology

kuoppa +‎ -us, designating the often weakest and bottommost young of a brood. . Compare Karelian kuopuš.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkuo̯pus/, [ˈkuo̞̯pus̠]
  • Rhymes: -uopus
  • Syllabification(key): kuo‧pus

Noun

kuopus

  1. lastborn, runt (youngest child of a family)

Declension
Inflection of kuopus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kuopus kuopukset
genitive kuopuksen kuopusten
kuopuksien
partitive kuopusta kuopuksia
illative kuopukseen kuopuksiin
singular plural
nominative kuopus kuopukset
accusative nom. kuopus kuopukset
gen. kuopuksen
genitive kuopuksen kuopusten
kuopuksien
partitive kuopusta kuopuksia
inessive kuopuksessa kuopuksissa
elative kuopuksesta kuopuksista
illative kuopukseen kuopuksiin
adessive kuopuksella kuopuksilla
ablative kuopukselta kuopuksilta
allative kuopukselle kuopuksille
essive kuopuksena kuopuksina
translative kuopukseksi kuopuksiksi
instructive — kuopuksin
abessive kuopuksetta kuopuksitta
comitative — kuopuksineen
Possessive forms of kuopus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person kuopukseni kuopuksemme
2nd person kuopuksesi kuopuksenne
3rd person kuopuksensa

Synonyms

See also

References
  • Itkonen, Erkki; Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000) Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎ (in Finnish), [note: linked online version also includes some other etymological sources], Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.