kotikukko

Ingrian

Kotikukko.

Etymology

From koti (house) + kukko (rooster).

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkotiˌkukːo/, [ˈko̞tʲiˌkukːŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkotiˌkukːoi̯/, [ˈko̞d̥iˌɡ̊ukːo̞i̯]
  • Rhymes: -ukːo, -ukːoi̯
  • Hyphenation: ko‧ti‧kuk‧ko

Noun

kotikukko

  1. domestic rooster
    • 1937, V. A. Tetjurev, N. J. Molotsova, transl., Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 47:
      Diikkoil banki[v]akukol, niku i meijen prostoil kotikukoil, ovat kirjavat, kimmiät sulat, kultakuvvaa kagla, punertava selkä, mussertavat siivet ja bronzamettalliin läihky vääriis häntäsulis.
      The wild bankiva rooster, like our normal domestic rooster, too, has colourful, bright feathers, golden neck, reddish back, blackish wings and bronze metallic tint on [his] crooked tail feathers.

Declension

Declension of kotikukko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative kotikukko kotikukot
genitive kotikukon kotikukkoin, kotikukkoloin
partitive kotikukkoa kotikukkoja, kotikukkoloja
illative kotikukkoo kotikukkoi, kotikukkoloihe
inessive kotikukos kotikukkois, kotikukkolois
elative kotikukost kotikukkoist, kotikukkoloist
allative kotikukolle kotikukkoille, kotikukkoloille
adessive kotikukol kotikukkoil, kotikukkoloil
ablative kotikukolt kotikukkoilt, kotikukkoloilt
translative kotikukoks kotikukkoiks, kotikukkoloiks
essive kotikukkonna, kotikukkoon kotikukkoinna, kotikukkoloinna, kotikukkoin, kotikukkoloin
exessive1) kotikukkont kotikukkoint, kotikukkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Hypernyms

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.