korttipuhelin

Finnish

Etymology

kortti (“card”) +‎ puhelin (“telephone”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkortːiˌpuhelin/, [ˈko̞rt̪ːiˌpuɦe̞lin]
  • Rhymes: -uhelin
  • Syllabification(key): kort‧ti‧pu‧he‧lin

Noun

korttipuhelin

  1. cardphone (public telephone that accepts cards rather than coins)

Declension
Inflection of korttipuhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative korttipuhelin korttipuhelimet
genitive korttipuhelimen korttipuhelimien
korttipuhelinten
partitive korttipuhelinta korttipuhelimia
illative korttipuhelimeen korttipuhelimiin
singular plural
nominative korttipuhelin korttipuhelimet
accusative nom. korttipuhelin korttipuhelimet
gen. korttipuhelimen
genitive korttipuhelimen korttipuhelimien
korttipuhelinten
partitive korttipuhelinta korttipuhelimia
inessive korttipuhelimessa korttipuhelimissa
elative korttipuhelimesta korttipuhelimista
illative korttipuhelimeen korttipuhelimiin
adessive korttipuhelimella korttipuhelimilla
ablative korttipuhelimelta korttipuhelimilta
allative korttipuhelimelle korttipuhelimille
essive korttipuhelimena korttipuhelimina
translative korttipuhelimeksi korttipuhelimiksi
instructive — korttipuhelimin
abessive korttipuhelimetta korttipuhelimitta
comitative — korttipuhelimineen
Possessive forms of korttipuhelin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person korttipuhelimeni korttipuhelimemme
2nd person korttipuhelimesi korttipuhelimenne
3rd person korttipuhelimensa

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.