koputtaminen

Finnish

Etymology

koputtaa + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkoputːɑminen/, [ˈko̞put̪ːɑˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification: ko‧put‧ta‧mi‧nen

Noun

koputtaminen

  1. knocking (on a door, tree, etc.)

Declension

Inflection of koputtaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative koputtaminen koputtamiset
genitive koputtamisen koputtamisten
koputtamisien
partitive koputtamista koputtamisia
illative koputtamiseen koputtamisiin
singular plural
nominative koputtaminen koputtamiset
accusative nom. koputtaminen koputtamiset
gen. koputtamisen
genitive koputtamisen koputtamisten
koputtamisien
partitive koputtamista koputtamisia
inessive koputtamisessa koputtamisissa
elative koputtamisesta koputtamisista
illative koputtamiseen koputtamisiin
adessive koputtamisella koputtamisilla
ablative koputtamiselta koputtamisilta
allative koputtamiselle koputtamisille
essive koputtamisena koputtamisina
translative koputtamiseksi koputtamisiksi
instructive koputtamisin
abessive koputtamisetta koputtamisitta
comitative koputtamisineen
Possessive forms of koputtaminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person koputtamiseni koputtamisemme
2nd person koputtamisesi koputtamisenne
3rd person koputtamisensa

Verb

koputtaminen

  1. nominative of fourth infinitive of koputtaa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.