kiinteä

Finnish

(index ki)

Etymology

From Proto-Finnic *kiintedä. Possibly equivalent to kiint- +‎ -eä. Related to kiinni, kiinto-, Estonian kindel, Ingrian kiintiä, Ludian kińďed and Votic tšiintiä.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkiːnteæ/, [ˈkiːn̪t̪e̞æ]
  • Hyphenation: kiin‧te‧ä

Adjective

kiinteä (comparative kiinteämpi, superlative kiintein)

  1. solid, rigid (material state)
  2. firm
  3. fixed
    • Lainalla on kiinteä korko.
      • The loan has fixed interest rate.
    • Internet-yhteydellä on kiinteä kuukausimaksu.
      • The Internet connection has fixed monthly payment.
  4. inseparable, essential, important
    • Kansainvälisestä yhteistyöstä on tullut kiinteä osa toimintaamme.
      • International cooperation has become an inseparable part of our work.

Declension
Inflection of kiinteä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative kiinteä kiinteät
genitive kiinteän kiinteiden
kiinteitten
partitive kiinteää
kiinteätä		 kiinteitä
illative kiinteään kiinteisiin
kiinteihin
singular plural
nominative kiinteä kiinteät
accusative nom. kiinteä kiinteät
gen. kiinteän
genitive kiinteän kiinteiden
kiinteitten
kiinteäinrare
partitive kiinteää
kiinteätä		 kiinteitä
inessive kiinteässä kiinteissä
elative kiinteästä kiinteistä
illative kiinteään kiinteisiin
kiinteihin
adessive kiinteällä kiinteillä
ablative kiinteältä kiinteiltä
allative kiinteälle kiinteille
essive kiinteänä kiinteinä
translative kiinteäksi kiinteiksi
instructive — kiintein
abessive kiinteättä kiinteittä
comitative — kiinteine

Derived terms
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.