kielitaju

Finnish

Etymology

kieli + taju

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌtɑju/, [ˈkie̞̯liˌt̪ɑju]
  • Rhymes: -ɑju
  • Syllabification: kie‧li‧ta‧ju

Noun

kielitaju

  1. Sprachgefühl

Declension

Inflection of kielitaju (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kielitaju kielitajut
genitive kielitajun kielitajujen
partitive kielitajua kielitajuja
illative kielitajuun kielitajuihin
singular plural
nominative kielitaju kielitajut
accusative nom. kielitaju kielitajut
gen. kielitajun
genitive kielitajun kielitajujen
partitive kielitajua kielitajuja
inessive kielitajussa kielitajuissa
elative kielitajusta kielitajuista
illative kielitajuun kielitajuihin
adessive kielitajulla kielitajuilla
ablative kielitajulta kielitajuilta
allative kielitajulle kielitajuille
essive kielitajuna kielitajuina
translative kielitajuksi kielitajuiksi
instructive kielitajuin
abessive kielitajutta kielitajuitta
comitative kielitajuineen
Possessive forms of kielitaju (type valo)
possessor singular plural
1st person kielitajuni kielitajumme
2nd person kielitajusi kielitajunne
3rd person kielitajunsa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.