kielentuntemus

Finnish

Etymology

kielen + tuntemus

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkie̯lenˌtuntemus/, [ˈkie̞̯le̞nˌt̪un̪t̪e̞mus̠]
  • Rhymes: -untemus
  • Syllabification: kie‧len‧tun‧te‧mus

Noun

kielentuntemus

  1. knowledge of language

Declension

Inflection of kielentuntemus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kielentuntemus kielentuntemukset
genitive kielentuntemuksen kielentuntemusten
kielentuntemuksien
partitive kielentuntemusta kielentuntemuksia
illative kielentuntemukseen kielentuntemuksiin
singular plural
nominative kielentuntemus kielentuntemukset
accusative nom. kielentuntemus kielentuntemukset
gen. kielentuntemuksen
genitive kielentuntemuksen kielentuntemusten
kielentuntemuksien
partitive kielentuntemusta kielentuntemuksia
inessive kielentuntemuksessa kielentuntemuksissa
elative kielentuntemuksesta kielentuntemuksista
illative kielentuntemukseen kielentuntemuksiin
adessive kielentuntemuksella kielentuntemuksilla
ablative kielentuntemukselta kielentuntemuksilta
allative kielentuntemukselle kielentuntemuksille
essive kielentuntemuksena kielentuntemuksina
translative kielentuntemukseksi kielentuntemuksiksi
instructive kielentuntemuksin
abessive kielentuntemuksetta kielentuntemuksitta
comitative kielentuntemuksineen
Possessive forms of kielentuntemus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person kielentuntemukseni kielentuntemuksemme
2nd person kielentuntemuksesi kielentuntemuksenne
3rd person kielentuntemuksensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.