keljutus

Finnish

Etymology

From keljuttaa + -us.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkeljutus/, [ˈke̞ljut̪us̠]
  • Rhymes: -eljutus
  • Syllabification: kel‧ju‧tus

Noun

keljutus

  1. (inoffensive) Synonym of vitutus.

Declension

Inflection of keljutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative keljutus keljutukset
genitive keljutuksen keljutusten
keljutuksien
partitive keljutusta keljutuksia
illative keljutukseen keljutuksiin
singular plural
nominative keljutus keljutukset
accusative nom. keljutus keljutukset
gen. keljutuksen
genitive keljutuksen keljutusten
keljutuksien
partitive keljutusta keljutuksia
inessive keljutuksessa keljutuksissa
elative keljutuksesta keljutuksista
illative keljutukseen keljutuksiin
adessive keljutuksella keljutuksilla
ablative keljutukselta keljutuksilta
allative keljutukselle keljutuksille
essive keljutuksena keljutuksina
translative keljutukseksi keljutuksiksi
instructive keljutuksin
abessive keljutuksetta keljutuksitta
comitative keljutuksineen
Possessive forms of keljutus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person keljutukseni keljutuksemme
2nd person keljutuksesi keljutuksenne
3rd person keljutuksensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.