keite

Finnish

Etymology

keit- +‎ -e

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkei̯teˣ/, [ˈke̞i̯t̪e̞(ʔ)]
  • Rhymes: -eite
  • Syllabification(key): kei‧te

Noun

keite

  1. decoction

Declension
Inflection of keite (Kotus type 48*C/hame, tt-t gradation)
nominative keite keitteet
genitive keitteen keitteiden
keitteitten
partitive keitettä keitteitä
illative keitteeseen keitteisiin
keitteihin
singular plural
nominative keite keitteet
accusative nom. keite keitteet
gen. keitteen
genitive keitteen keitteiden
keitteitten
partitive keitettä keitteitä
inessive keitteessä keitteissä
elative keitteestä keitteistä
illative keitteeseen keitteisiin
keitteihin
adessive keitteellä keitteillä
ablative keitteeltä keitteiltä
allative keitteelle keitteille
essive keitteenä keitteinä
translative keitteeksi keitteiksi
instructive — keittein
abessive keitteettä keitteittä
comitative — keitteineen
Possessive forms of keite (type hame)
possessor singular plural
1st person keitteeni keitteemme
2nd person keitteesi keitteenne
3rd person keitteensä

Anagrams

Khumi Chin

Etymology

From Proto-Kuki-Chin *kray.

Pronunciation
  • IPA(key): /kei̯˥.te˧/

Verb

keite

  1. (intransitive) to bite

References
  • K. E. Herr (2011) The phonological interpretation of minor syllables, applied to Lemi Chin‎, Payap University, page 47
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.