keikutus

Finnish

Etymology

keikuttaa + -us

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkei̯kutus/, [ˈke̞i̯kut̪us̠]
  • Rhymes: -eikutus
  • Syllabification(key): kei‧ku‧tus

Noun

keikutus

  1. rocking (causing something to rock)

Declension

Inflection of keikutus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative keikutus keikutukset
genitive keikutuksen keikutusten
keikutuksien
partitive keikutusta keikutuksia
illative keikutukseen keikutuksiin
singular plural
nominative keikutus keikutukset
accusative nom. keikutus keikutukset
gen. keikutuksen
genitive keikutuksen keikutusten
keikutuksien
partitive keikutusta keikutuksia
inessive keikutuksessa keikutuksissa
elative keikutuksesta keikutuksista
illative keikutukseen keikutuksiin
adessive keikutuksella keikutuksilla
ablative keikutukselta keikutuksilta
allative keikutukselle keikutuksille
essive keikutuksena keikutuksina
translative keikutukseksi keikutuksiksi
instructive keikutuksin
abessive keikutuksetta keikutuksitta
comitative keikutuksineen
Possessive forms of keikutus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person keikutukseni keikutuksemme
2nd person keikutuksesi keikutuksenne
3rd person keikutuksensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.