kaukopuhelu

Finnish

(index ka)

Etymology

kauko- (“long-distance”) +‎ puhelu (“telephone call”)

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈkɑuko̞ˌpuɦe̞lu]
  • Hyphenation: kau‧ko‧pu‧he‧lu
  • Rhymes: -u

Noun

kaukopuhelu

  1. (dated) long-distance telephone call

Declension
Inflection of kaukopuhelu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative kaukopuhelu kaukopuhelut
genitive kaukopuhelun kaukopuhelujen
kaukopuheluiden
kaukopuheluitten
partitive kaukopuhelua kaukopuheluja
kaukopuheluita
illative kaukopuheluun kaukopuheluihin
singular plural
nominative kaukopuhelu kaukopuhelut
accusative nom. kaukopuhelu kaukopuhelut
gen. kaukopuhelun
genitive kaukopuhelun kaukopuhelujen
kaukopuheluiden
kaukopuheluitten
partitive kaukopuhelua kaukopuheluja
kaukopuheluita
inessive kaukopuhelussa kaukopuheluissa
elative kaukopuhelusta kaukopuheluista
illative kaukopuheluun kaukopuheluihin
adessive kaukopuhelulla kaukopuheluilla
ablative kaukopuhelulta kaukopuheluilta
allative kaukopuhelulle kaukopuheluille
essive kaukopuheluna kaukopuheluina
translative kaukopuheluksi kaukopuheluiksi
instructive — kaukopuheluin
abessive kaukopuhelutta kaukopuheluitta
comitative — kaukopuheluineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.