kauhtunut

Finnish

Etymology

From the past active participle of kauhtua.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑu̯htunut/, [ˈkɑu̯xt̪unut̪]
  • Rhymes: -ɑuhtunut
  • Syllabification: kauh‧tu‧nut

Adjective

kauhtunut

  1. (intransitive) faded, worn out

Conjugation

Inflection of kauhtunut (Kotus type 47/kuollut, no gradation)
nominative kauhtunut kauhtuneet
genitive kauhtuneen kauhtuneiden
kauhtuneitten
partitive kauhtunutta kauhtuneita
illative kauhtuneeseen kauhtuneisiin
kauhtuneihin
singular plural
nominative kauhtunut kauhtuneet
accusative nom. kauhtunut kauhtuneet
gen. kauhtuneen
genitive kauhtuneen kauhtuneiden
kauhtuneitten
partitive kauhtunutta kauhtuneita
inessive kauhtuneessa kauhtuneissa
elative kauhtuneesta kauhtuneista
illative kauhtuneeseen kauhtuneisiin
kauhtuneihin
adessive kauhtuneella kauhtuneilla
ablative kauhtuneelta kauhtuneilta
allative kauhtuneelle kauhtuneille
essive kauhtuneena kauhtuneina
translative kauhtuneeksi kauhtuneiksi
instructive kauhtunein
abessive kauhtuneetta kauhtuneitta
comitative kauhtuneine
Possessive forms of kauhtunut (type kuollut)
possessor singular plural
1st person kauhtuneeni kauhtuneemme
2nd person kauhtuneesi kauhtuneenne
3rd person kauhtuneensa
Only used with substantive adjectives, -inen adjectives used for comparisons of equality or agent participles.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.