katkeaminen

Finnish

Etymology

katketa + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑtkeɑminen/, [ˈkɑt̪ke̞ɑˌmine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification: kat‧ke‧a‧mi‧nen

Noun

katkeaminen

  1. cutting, breaking, snapping (breaking in two or more parts)

Declension

Inflection of katkeaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative katkeaminen katkeamiset
genitive katkeamisen katkeamisten
katkeamisien
partitive katkeamista katkeamisia
illative katkeamiseen katkeamisiin
singular plural
nominative katkeaminen katkeamiset
accusative nom. katkeaminen katkeamiset
gen. katkeamisen
genitive katkeamisen katkeamisten
katkeamisien
partitive katkeamista katkeamisia
inessive katkeamisessa katkeamisissa
elative katkeamisesta katkeamisista
illative katkeamiseen katkeamisiin
adessive katkeamisella katkeamisilla
ablative katkeamiselta katkeamisilta
allative katkeamiselle katkeamisille
essive katkeamisena katkeamisina
translative katkeamiseksi katkeamisiksi
instructive katkeamisin
abessive katkeamisetta katkeamisitta
comitative katkeamisineen
Possessive forms of katkeaminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person katkeamiseni katkeamisemme
2nd person katkeamisesi katkeamisenne
3rd person katkeamisensa

Verb

katkeaminen

  1. nominative of fourth infinitive of katketa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.