karkaisematon

Finnish

Etymology

karkaista + -maton

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑrkɑi̯semɑton/, [ˈkɑrkɑi̯s̠e̞ˌmɑt̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification: kar‧kai‧se‧ma‧ton

Noun

karkaisematon

  1. unhardened, untempered, untoughened

Declension

Inflection of karkaisematon (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative karkaisematon karkaisemattomat
genitive karkaisemattoman karkaisemattomien
partitive karkaisematonta karkaisemattomia
illative karkaisemattomaan karkaisemattomiin
singular plural
nominative karkaisematon karkaisemattomat
accusative nom. karkaisematon karkaisemattomat
gen. karkaisemattoman
genitive karkaisemattoman karkaisemattomien
karkaisematontenrare
partitive karkaisematonta karkaisemattomia
inessive karkaisemattomassa karkaisemattomissa
elative karkaisemattomasta karkaisemattomista
illative karkaisemattomaan karkaisemattomiin
adessive karkaisemattomalla karkaisemattomilla
ablative karkaisemattomalta karkaisemattomilta
allative karkaisemattomalle karkaisemattomille
essive karkaisemattomana karkaisemattomina
translative karkaisemattomaksi karkaisemattomiksi
instructive karkaisemattomin
abessive karkaisemattomatta karkaisemattomitta
comitative karkaisemattomineen
Possessive forms of karkaisematon (type onneton)
possessor singular plural
1st person karkaisemattomani karkaisemattomamme
2nd person karkaisemattomasi karkaisemattomanne
3rd person karkaisemattomansa

Participle

karkaisematon

  1. negative participle of karkaista
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.