kankku

Finnish

Noun

kankku

  1. A buttock.

Declension

Inflection of kankku (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative kankku kankut
genitive kankun kankkujen
partitive kankkua kankkuja
illative kankkuun kankkuihin
singular plural
nominative kankku kankut
accusative nom. kankku kankut
gen. kankun
genitive kankun kankkujen
partitive kankkua kankkuja
inessive kankussa kankuissa
elative kankusta kankuista
illative kankkuun kankkuihin
adessive kankulla kankuilla
ablative kankulta kankuilta
allative kankulle kankuille
essive kankkuna kankkuina
translative kankuksi kankuiksi
instructive kankuin
abessive kankutta kankuitta
comitative kankkuineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.