kaksikko

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *kakcikkoi. Equivalent to kaksi + -ikko. Compare Estonian kaksik.

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈkɑksikːo/, [ˈkɑks̠ikːo̞]
  • Rhymes: -ɑksikːo
  • Syllabification(key): kak‧sik‧ko

Noun

kaksikko

  1. twosome, two, duet, duo, pair, doublet (group of two)
    Kaksikko työskenteli yhdessä pitkään.
    The two worked together for a long time.
  2. (grammar) dual, dual number (grammatical number of a noun marking two of something)
  3. (rowing, canoeing) double, tandem
    kanadalaiskaksikkotandem canoe
    kajakkikaksikkodouble kayak
  4. (botany) twayblade (orchid of the former genus Listera, now considered part of Neottia)
    herttakaksikkoheartleaf twayblade
    soikkokaksikkoeggleaf twayblade

Declension

Inflection of kaksikko (Kotus type 4*A/laatikko, kk-k gradation)
nominative kaksikko kaksikot
genitive kaksikon kaksikkojen
kaksikoiden
kaksikoitten
partitive kaksikkoa kaksikkoja
kaksikoita
illative kaksikkoon kaksikkoihin
kaksikoihin
singular plural
nominative kaksikko kaksikot
accusative nom. kaksikko kaksikot
gen. kaksikon
genitive kaksikon kaksikkojen
kaksikoiden
kaksikoitten
partitive kaksikkoa kaksikkoja
kaksikoita
inessive kaksikossa kaksikoissa
elative kaksikosta kaksikoista
illative kaksikkoon kaksikkoihin
kaksikoihin
adessive kaksikolla kaksikoilla
ablative kaksikolta kaksikoilta
allative kaksikolle kaksikoille
essive kaksikkona kaksikkoina
translative kaksikoksi kaksikoiksi
instructive kaksikoin
abessive kaksikotta kaksikoitta
comitative kaksikkoineen
Possessive forms of kaksikko (type laatikko)
possessor singular plural
1st person kaksikkoni kaksikkomme
2nd person kaksikkosi kaksikkonne
3rd person kaksikkonsa

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kakcikkoi, equivalent to kaks (two) + -kko. Cognates include Finnish kaksikko and Estonian kaksik.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑksikːo/, [ˈkɑks̠əkːŏ̞̥]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑksikːoi̯/, [ˈkɑkʃikːo̞i̯]
  • Rhymes: -ɑksikːo, -ɑksikːoi̯
  • Hyphenation: kak‧sik‧ko

Noun

kaksikko

  1. twin

Declension

Declension of kaksikko (type 4/koivu, kk-k gradation)
singular plural
nominative kaksikko kaksikot
genitive kaksikon kaksikkoin, kaksikkoloin
partitive kaksikkoa kaksikkoja, kaksikkoloja
illative kaksikkoo kaksikkoihe, kaksikkoloihe
inessive kaksikoos kaksikkois, kaksikkolois
elative kaksikost kaksikkoist, kaksikkoloist
allative kaksikolle kaksikkoille, kaksikkoloille
adessive kaksikool kaksikkoil, kaksikkoloil
ablative kaksikolt kaksikkoilt, kaksikkoloilt
translative kaksikoks kaksikkoiks, kaksikkoloiks
essive kaksikkonna, kaksikkoon kaksikkoinna, kaksikkoloinna, kaksikkoin, kaksikkoloin
exessive1) kaksikkont kaksikkoint, kaksikkoloint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 126
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.