kaihota

Finnish

Etymology

kaiho- +‎ -ta

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkɑi̯hotɑˣ/, [ˈkɑi̯ɦo̞t̪ɑ(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑihotɑ
  • Syllabification(key): kai‧ho‧ta

Verb

kaihota

  1. (intransitive) To long, yearn.

Conjugation
Inflection of kaihota (Kotus type 74/katketa, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaihoan en kaihoa 1st sing. olen kaihonnut en ole kaihonnut
2nd sing. kaihoat et kaihoa 2nd sing. olet kaihonnut et ole kaihonnut
3rd sing. kaihoaa ei kaihoa 3rd sing. on kaihonnut ei ole kaihonnut
1st plur. kaihoamme emme kaihoa 1st plur. olemme kaihonneet emme ole kaihonneet
2nd plur. kaihoatte ette kaihoa 2nd plur. olette kaihonneet ette ole kaihonneet
3rd plur. kaihoavat eivät kaihoa 3rd plur. ovat kaihonneet eivät ole kaihonneet
passive kaihotaan ei kaihota passive on kaihottu ei ole kaihottu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaihosin en kaihonnut 1st sing. olin kaihonnut en ollut kaihonnut
2nd sing. kaihosit et kaihonnut 2nd sing. olit kaihonnut et ollut kaihonnut
3rd sing. kaihosi ei kaihonnut 3rd sing. oli kaihonnut ei ollut kaihonnut
1st plur. kaihosimme emme kaihonneet 1st plur. olimme kaihonneet emme olleet kaihonneet
2nd plur. kaihositte ette kaihonneet 2nd plur. olitte kaihonneet ette olleet kaihonneet
3rd plur. kaihosivat eivät kaihonneet 3rd plur. olivat kaihonneet eivät olleet kaihonneet
passive kaihottiin ei kaihottu passive oli kaihottu ei ollut kaihottu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaihoaisin
kaihoisin		 en kaihoaisi
en kaihoisi		 1st sing. olisin kaihonnut en olisi kaihonnut
2nd sing. kaihoaisit
kaihoisit		 et kaihoaisi
et kaihoisi		 2nd sing. olisit kaihonnut et olisi kaihonnut
3rd sing. kaihoaisi
kaihoisi		 ei kaihoaisi
ei kaihoisi		 3rd sing. olisi kaihonnut ei olisi kaihonnut
1st plur. kaihoaisimme
kaihoisimme		 emme kaihoaisi
emme kaihoisi		 1st plur. olisimme kaihonneet emme olisi kaihonneet
2nd plur. kaihoaisitte
kaihoisitte		 ette kaihoaisi
ette kaihoisi		 2nd plur. olisitte kaihonneet ette olisi kaihonneet
3rd plur. kaihoaisivat
kaihoisivat		 eivät kaihoaisi
eivät kaihoisi		 3rd plur. olisivat kaihonneet eivät olisi kaihonneet
passive kaihottaisiin ei kaihottaisi passive olisi kaihottu ei olisi kaihottu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. kaihoa älä kaihoa 2nd sing. ole kaihonnut älä ole kaihonnut
3rd sing. kaihotkoon älköön kaihotko 3rd sing. olkoon kaihonnut älköön olko kaihonnut
1st plur. kaihotkaamme älkäämme kaihotko 1st plur. olkaamme kaihonneet älkäämme olko kaihonneet
2nd plur. kaihotkaa älkää kaihotko 2nd plur. olkaa kaihonneet älkää olko kaihonneet
3rd plur. kaihotkoot älkööt kaihotko 3rd plur. olkoot kaihonneet älkööt olko kaihonneet
passive kaihottakoon älköön kaihottako passive olkoon kaihottu älköön olko kaihottu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kaihonnen en kaihonne 1st sing. lienen kaihonnut en liene kaihonnut
2nd sing. kaihonnet et kaihonne 2nd sing. lienet kaihonnut et liene kaihonnut
3rd sing. kaihonnee ei kaihonne 3rd sing. lienee kaihonnut ei liene kaihonnut
1st plur. kaihonnemme emme kaihonne 1st plur. lienemme kaihonneet emme liene kaihonneet
2nd plur. kaihonnette ette kaihonne 2nd plur. lienette kaihonneet ette liene kaihonneet
3rd plur. kaihonnevat eivät kaihonne 3rd plur. lienevät kaihonneet eivät liene kaihonneet
passive kaihottaneen ei kaihottane passive lienee kaihottu ei liene kaihottu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kaihota present kaihoava kaihottava
long 1st2 kaihotakseen past kaihonnut kaihottu
2nd inessive1 kaihotessa kaihottaessa agent1, 3 kaihoama
instructive kaihoten — negative kaihoamaton
3rd inessive kaihoamassa — 1) Usually with a possessive suffix.

2) Used only with a possessive suffix; this is the form for the third-person singular and third-person plural.
3) Does not exist in the case of intransitive verbs. Do not confuse with nouns formed with the -ma suffix or the 3rd infinitives.

elative kaihoamasta —
illative kaihoamaan —
adessive kaihoamalla —
abessive kaihoamatta —
instructive kaihoaman kaihottaman
4th nominative kaihoaminen
partitive kaihoamista
5th2 kaihoamaisillaan

Ingrian

Etymology

From kaiho (“whining”) +‎ -ta.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkɑi̯hotɑ/, [ˈkɑi̯həd]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkɑi̯hotɑ/, [ˈkɑi̯ho̞d̥ɑ]
  • Rhymes: -ɑi̯hotɑ
  • Hyphenation: kai‧ho‧ta

Verb

kaihota

  1. (intransitive) to whine
  2. (intransitive) to complain

Conjugation
Conjugation of kaihota (type 16/maata, no gradation)
Indikativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kaihoon en kaihoo 1st singular oon kaihont, oon kaihonnut en oo kaihont, en oo kaihonnut
2nd singular kaihoot et kaihoo 2nd singular oot kaihont, oot kaihonnut et oo kaihont, et oo kaihonnut
3rd singular kaihojaa ei kaihoo 3rd singular ono kaihont, ono kaihonnut ei oo kaihont, ei oo kaihonnut
1st plural kaihoomma emmä kaihoo 1st plural oomma kaihonneet emmä oo kaihonneet
2nd plural kaihootta että kaihoo 2nd plural ootta kaihonneet että oo kaihonneet
3rd plural kaihojaat1), kaihoovat2), kaihotaa evät kaihoo 3rd plural ovat kaihonneet evät oo kaihonneet
impersonal kaihotaa ei kaihota impersonal ono kaihottu ei oo kaihottu
Imperfekta Pluskvamperfekta
positive negative positive negative
1st singular kaihoisin en kaihont, en kaihonnut 1st singular olin kaihont, olin kaihonnut en olt kaihont, en olt kaihonnut
2nd singular kaihoisit, kaihoist1) et kaihont, et kaihonnut 2nd singular olit kaihont, olit kaihonnut et olt kaihont, et olt kaihonnut
3rd singular kaihois ei kaihont, ei kaihonnut 3rd singular oli kaihont, oli kaihonnut ei olt kaihont, ei olt kaihonnut
1st plural kaihoisimma emmä kaihonneet 1st plural olimma kaihonneet emmä olleet kaihonneet
2nd plural kaihoisitta että kaihonneet 2nd plural olitta kaihonneet että olleet kaihonneet
3rd plural kaihoisiit1), kaihoisivat2), kaihottii evät kaihonneet 3rd plural olivat kaihonneet evät olleet kaihonneet
impersonal kaihottii ei kaihottu impersonal oli kaihottu ei olt kaihottu
Konditsionala
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular kaihojaisin en kaihojais 1st singular olisin kaihont, olisin kaihonnut en olis kaihont, en olis kaihonnut
2nd singular kaihojaisit, kaihojaist1) et kaihojais 2nd singular olisit kaihont, olisit kaihonnut et olis kaihont, et olis kaihonnut
3rd singular kaihojais ei kaihojais 3rd singular olis kaihont, olis kaihonnut ei olis kaihont, ei olis kaihonnut
1st plural kaihojaisimma emmä kaihojais 1st plural olisimma kaihonneet emmä olis kaihonneet
2nd plural kaihojaisitta että kaihojais 2nd plural olisitta kaihonneet että olis kaihonneet
3rd plural kaihojaisiit1), kaihojaisivat2), kaihottais evät kaihojais 3rd plural olisivat kaihonneet evät olis kaihonneet
impersonal kaihottais ei kaihottais impersonal olis kaihottu ei olis kaihottu
Imperativa
Preesens Perfekta
positive negative positive negative
1st singular — — 1st singular — —
2nd singular kaihoo elä kaihoo 2nd singular oo kaihont, oo kaihonnut elä oo kaihont, elä oo kaihonnut
3rd singular kaihotkoo elköö kaihotko 3rd singular olkoo kaihont, olkoo kaihonnut elköö olko kaihont, elköö olko kaihonnut
1st plural — — 1st plural — —
2nd plural kaihotkaa elkää kaihotko 2nd plural olkaa kaihonneet elkää olko kaihonneet
3rd plural kaihotkoot elkööt kaihotko 3rd plural olkoot kaihonneet elkööt olko kaihonneet
impersonal kaihottakkoo elköö kaihottako impersonal olkoo kaihottu elköö olko kaihottu
Potentsiala
Preesens
positive negative
1st singular kaihonnen en kaihonne
2nd singular kaihonnet et kaihonne
3rd singular kaihonnoo ei kaihonne
1st plural kaihonnemma emmä kaihonne
2nd plural kaihonnetta että kaihonne
3rd plural kaihonnoot evät kaihonne
impersonal kaihottannoo ei kaihottane
Nominal forms
Infinitivat Partisipat
active passive
1st kaihota present kaihoova kaihottava
2nd inessive kaihotees past kaihont, kaihonnut kaihottu
instructive kaihoten 1) Chiefly in the Soikkola dialect.
2) Chiefly in the Ala-Laukaa dialect.
*) For the imperative, the 2nd plural (kaihotkaa) may be used for the 3rd person as well.
**) The interrogative is formed by adding the suffix -k (-ka?/-kä?) to the indicative, or -kse to the potential.
***) In folk poetry, a long first infinitive can be formed by adding the suffix -kse, followed by possessive suffixes, to the first infinitive. Note that sometimes gemination may be undone by this addition.
3rd illative kaihoomaa
inessive kaihoomaas
elative kaihoomast
abessive kaihoomata
4th nominative kaihoomiin
partitive kaihoomista, kaihoomist

Synonyms

Derived terms

References
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 123
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.