jaksaminen

Finnish

Etymology

jaksaa +‎ -minen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈjɑksɑminen/, [ˈjɑks̠ɑmine̞n]
  • Hyphenation: jak‧sa‧mi‧nen

Noun

jaksaminen

  1. having the energy, will and/or determination to do something

Declension
Inflection of jaksaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative jaksaminen jaksamiset
genitive jaksamisen jaksamisten
jaksamisien
partitive jaksamista jaksamisia
illative jaksamiseen jaksamisiin
singular plural
nominative jaksaminen jaksamiset
accusative nom. jaksaminen jaksamiset
gen. jaksamisen
genitive jaksamisen jaksamisten
jaksamisien
partitive jaksamista jaksamisia
inessive jaksamisessa jaksamisissa
elative jaksamisesta jaksamisista
illative jaksamiseen jaksamisiin
adessive jaksamisella jaksamisilla
ablative jaksamiselta jaksamisilta
allative jaksamiselle jaksamisille
essive jaksamisena jaksamisina
translative jaksamiseksi jaksamisiksi
instructive — jaksamisin
abessive jaksamisetta jaksamisitta
comitative — jaksamisineen

Verb

jaksaminen

  1. Fourth infinitive of jaksaa in nominative case.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.