jahkailu

Finnish

Etymology

jahkailla + -u

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈjɑhkɑi̯lu/, [ˈjɑxkɑi̯lu]
  • Rhymes: -ɑhkɑilu
  • Syllabification(key): jah‧kai‧lu

Noun

jahkailu

  1. lingering, stalling, procrastinating (in the making of a decision, etc.)

Declension

Inflection of jahkailu (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative jahkailu jahkailut
genitive jahkailun jahkailujen
jahkailuiden
jahkailuitten
partitive jahkailua jahkailuja
jahkailuita
illative jahkailuun jahkailuihin
singular plural
nominative jahkailu jahkailut
accusative nom. jahkailu jahkailut
gen. jahkailun
genitive jahkailun jahkailujen
jahkailuiden
jahkailuitten
partitive jahkailua jahkailuja
jahkailuita
inessive jahkailussa jahkailuissa
elative jahkailusta jahkailuista
illative jahkailuun jahkailuihin
adessive jahkailulla jahkailuilla
ablative jahkailulta jahkailuilta
allative jahkailulle jahkailuille
essive jahkailuna jahkailuina
translative jahkailuksi jahkailuiksi
instructive jahkailuin
abessive jahkailutta jahkailuitta
comitative jahkailuineen
Possessive forms of jahkailu (type palvelu)
possessor singular plural
1st person jahkailuni jahkailumme
2nd person jahkailusi jahkailunne
3rd person jahkailunsa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.