hilpeä

Finnish

Etymology

Unknown, with wide but scattered attestation in dialects. According to SSA, possibly related to hilpa.[1]

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhilpeæ/, [ˈhilpe̞æ]
  • Rhymes: -ilpeæ
  • Syllabification(key): hil‧pe‧ä

Adjective

hilpeä (comparative hilpeämpi, superlative hilpein)

  1. cheerful

Declension
Inflection of hilpeä (Kotus type 15/korkea, no gradation)
nominative hilpeä hilpeät
genitive hilpeän hilpeiden
hilpeitten
partitive hilpeää
hilpeätä		 hilpeitä
illative hilpeään hilpeisiin
hilpeihin
singular plural
nominative hilpeä hilpeät
accusative nom. hilpeä hilpeät
gen. hilpeän
genitive hilpeän hilpeiden
hilpeitten
hilpeäinrare
partitive hilpeää
hilpeätä		 hilpeitä
inessive hilpeässä hilpeissä
elative hilpeästä hilpeistä
illative hilpeään hilpeisiin
hilpeihin
adessive hilpeällä hilpeillä
ablative hilpeältä hilpeiltä
allative hilpeälle hilpeille
essive hilpeänä hilpeinä
translative hilpeäksi hilpeiksi
instructive — hilpein
abessive hilpeättä hilpeittä
comitative — hilpeine
Possessive forms of hilpeä (type korkea)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person hilpeäni hilpeämme
2nd person hilpeäsi hilpeänne
3rd person hilpeänsä

Derived terms

Compounds

References
  1. Itkonen, Erkki; Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000) Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎ (in Finnish), [note: linked online version also includes some other etymological sources], Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.