hälytin

Finnish

Etymology

Derived from the verb hälyttää (“to alarm”).

Noun

hälytin

  1. An alarm (mechanical contrivance for rousing attention).

Declension
Inflection of hälytin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative hälytin hälyttimet
genitive hälyttimen hälyttimien
hälytinten
partitive hälytintä hälyttimiä
illative hälyttimeen hälyttimiin
singular plural
nominative hälytin hälyttimet
accusative nom. hälytin hälyttimet
gen. hälyttimen
genitive hälyttimen hälyttimien
hälytinten
partitive hälytintä hälyttimiä
inessive hälyttimessä hälyttimissä
elative hälyttimestä hälyttimistä
illative hälyttimeen hälyttimiin
adessive hälyttimellä hälyttimillä
ablative hälyttimeltä hälyttimiltä
allative hälyttimelle hälyttimille
essive hälyttimenä hälyttiminä
translative hälyttimeksi hälyttimiksi
instructive — hälyttimin
abessive hälyttimettä hälyttimittä
comitative — hälyttimineen

Synonyms

Verb

hälytin

  1. First-person singular indicative past form of hälyttää.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.