datiivinen

Finnish

Etymology

datiivi (“dative”) +‎ -inen

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈdɑtiːʋinen/, [ˈdɑt̪iːˌʋine̞n]
  • Rhymes: -inen
  • Syllabification(key): da‧tii‧vi‧nen

Adjective

datiivinen

  1. (grammar) dative (noting dative, the case which expresses the remoter or indirect object)

Declension
Inflection of datiivinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative datiivinen datiiviset
genitive datiivisen datiivisten
datiivisien
partitive datiivista datiivisia
illative datiiviseen datiivisiin
singular plural
nominative datiivinen datiiviset
accusative nom. datiivinen datiiviset
gen. datiivisen
genitive datiivisen datiivisten
datiivisien
partitive datiivista datiivisia
inessive datiivisessa datiivisissa
elative datiivisesta datiivisista
illative datiiviseen datiivisiin
adessive datiivisella datiivisilla
ablative datiiviselta datiivisilta
allative datiiviselle datiivisille
essive datiivisena datiivisina
translative datiiviseksi datiivisiksi
instructive — datiivisin
abessive datiivisetta datiivisitta
comitative — datiivisine
Possessive forms of datiivinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person datiiviseni datiivisemme
2nd person datiivisesi datiivisenne
3rd person datiivisensa
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.