binomikerroin

Finnish

(index b)

Etymology

binomi (“binomial”) +‎ kerroin (“coefficient”)

Pronunciation
  • Hyphenation: bi‧no‧mi‧ker‧roin

Noun

binomikerroin

  1. binomial coefficient

Declension
Inflection of binomikerroin (Kotus type 33/kytkin, rt-rr gradation)
nominative binomikerroin binomikertoimet
genitive binomikertoimen binomikertoimien
binomikerrointen
partitive binomikerrointa binomikertoimia
illative binomikertoimeen binomikertoimiin
singular plural
nominative binomikerroin binomikertoimet
accusative nom. binomikerroin binomikertoimet
gen. binomikertoimen
genitive binomikertoimen binomikertoimien
binomikerrointen
partitive binomikerrointa binomikertoimia
inessive binomikertoimessa binomikertoimissa
elative binomikertoimesta binomikertoimista
illative binomikertoimeen binomikertoimiin
adessive binomikertoimella binomikertoimilla
ablative binomikertoimelta binomikertoimilta
allative binomikertoimelle binomikertoimille
essive binomikertoimena binomikertoimina
translative binomikertoimeksi binomikertoimiksi
instructive — binomikertoimin
abessive binomikertoimetta binomikertoimitta
comitative — binomikertoimineen

Derived terms
  • negatiivinen binomikerroin
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.