autoistuminen

Finnish

Etymology

autoistua + -minen

Pronunciation

  • IPA(key): /ˈɑu̯toi̯stuminen/, [ˈɑu̯t̪o̞i̯s̠t̪uˌmine̞n]
  • Hyphenation: au‧tois‧tu‧mi‧nen

Noun

autoistuminen

  1. becoming motorized, motorization

Declension

Inflection of autoistuminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative autoistuminen autoistumiset
genitive autoistumisen autoistumisten
autoistumisien
partitive autoistumista autoistumisia
illative autoistumiseen autoistumisiin
singular plural
nominative autoistuminen autoistumiset
accusative nom. autoistuminen autoistumiset
gen. autoistumisen
genitive autoistumisen autoistumisten
autoistumisien
partitive autoistumista autoistumisia
inessive autoistumisessa autoistumisissa
elative autoistumisesta autoistumisista
illative autoistumiseen autoistumisiin
adessive autoistumisella autoistumisilla
ablative autoistumiselta autoistumisilta
allative autoistumiselle autoistumisille
essive autoistumisena autoistumisina
translative autoistumiseksi autoistumisiksi
instructive autoistumisin
abessive autoistumisetta autoistumisitta
comitative autoistumisineen

Verb

autoistuminen

  1. Fourth infinitive of autoistua in nominative case.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.