arvoitus

Finnish

Etymology

arvoit- +‎ -us

Pronunciation
  • Hyphenation: ar‧voi‧tus
  • IPA(key): [ˈɑrʋoitus]

Noun

arvoitus

  1. riddle, puzzle, enigma (a verbal puzzle or mystery)
  2. puzzle, enigma (anything that is difficult to understand or make sense of)
  3. conundrum, brain-teaser (difficult question, puzzle or riddle)
  4. mystery (someone or something with an obscure or puzzling nature)

Declension
Inflection of arvoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative arvoitus arvoitukset
genitive arvoituksen arvoitusten
arvoituksien
partitive arvoitusta arvoituksia
illative arvoitukseen arvoituksiin
singular plural
nominative arvoitus arvoitukset
accusative nom. arvoitus arvoitukset
gen. arvoituksen
genitive arvoituksen arvoitusten
arvoituksien
partitive arvoitusta arvoituksia
inessive arvoituksessa arvoituksissa
elative arvoituksesta arvoituksista
illative arvoitukseen arvoituksiin
adessive arvoituksella arvoituksilla
ablative arvoitukselta arvoituksilta
allative arvoitukselle arvoituksille
essive arvoituksena arvoituksina
translative arvoitukseksi arvoituksiksi
instructive — arvoituksin
abessive arvoituksetta arvoituksitta
comitative — arvoituksineen

Derived terms

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.