ainunkielinen

Finnish

Etymology

ainun (“of Ainu”) +‎ kielinen (“being of a language”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈɑi̯nunˌkie̯linen/, [ˈɑi̯nuŋˌkie̞̯line̞n]
  • Rhymes: -ielinen
  • Syllabification(key): ai‧nun‧kie‧li‧nen

Adjective

ainunkielinen

  1. Ainu-language, Ainu-speaking, Ainu (of Ainu language)
    ainunkielinen lause = an Ainu sentence

Declension
Inflection of ainunkielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative ainunkielinen ainunkieliset
genitive ainunkielisen ainunkielisten
ainunkielisien
partitive ainunkielistä ainunkielisiä
illative ainunkieliseen ainunkielisiin
singular plural
nominative ainunkielinen ainunkieliset
accusative nom. ainunkielinen ainunkieliset
gen. ainunkielisen
genitive ainunkielisen ainunkielisten
ainunkielisien
partitive ainunkielistä ainunkielisiä
inessive ainunkielisessä ainunkielisissä
elative ainunkielisestä ainunkielisistä
illative ainunkieliseen ainunkielisiin
adessive ainunkielisellä ainunkielisillä
ablative ainunkieliseltä ainunkielisiltä
allative ainunkieliselle ainunkielisille
essive ainunkielisenä ainunkielisinä
translative ainunkieliseksi ainunkielisiksi
instructive — ainunkielisin
abessive ainunkielisettä ainunkielisittä
comitative — ainunkielisine
Possessive forms of ainunkielinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person ainunkieliseni ainunkielisemme
2nd person ainunkielisesi ainunkielisenne
3rd person ainunkielisensä
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.