Voitto

See also: voitto

Finnish

Etymology

19th century coinage from voitto (“victory”), partly as a translation of the Latin Victor.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋoi̯tːo/, [ˈʋo̞i̯t̪ːo̞]
  • Rhymes: -oitːo
  • Syllabification(key): Voit‧to

Proper noun

Voitto

  1. a male given name
    • 1950, Lauri Viita, Moreeni, WSOY, published 1973, →ISBN, page 61:
      Joosefiina:—Sano nyt, tehdäänkö siitä Erkki Voitto Iisakki!
      Iisakki:—Mahtaako se Voitto kuulua ihmiselle?
      Joosefiina:—Hevosellekos se sitten kuuluu?
      Elina:—Etkö sinä nyt ymmärrä, äiti, mitä isä tarkoittaa!
      Joosefiina:—No puhukaa niin että itsekin ymmärrätte!
      Paavali:—Kyllä minustakin Voitto on vähän liian leuhka nimi, ja eikös tälle sentään riitä kaksi nimeä, niinkuin muillekin Niemisille.
      Joosfiina:—Olkoon sitten minun puheeni mitätön. Enhän minä sitä Voittoa muuten ajatellut, mutta kun eräässä runossa oli niin kiltti Voitto-niminen poika.
      (please add an English translation of this quote)

Declension
Inflection of Voitto (Kotus type 1*C/valo, tt-t gradation)
nominative Voitto Voitot
genitive Voiton Voittojen
partitive Voittoa Voittoja
illative Voittoon Voittoihin
singular plural
nominative Voitto Voitot
accusative nom. Voitto Voitot
gen. Voiton
genitive Voiton Voittojen
partitive Voittoa Voittoja
inessive Voitossa Voitoissa
elative Voitosta Voitoista
illative Voittoon Voittoihin
adessive Voitolla Voitoilla
ablative Voitolta Voitoilta
allative Voitolle Voitoille
essive Voittona Voittoina
translative Voitoksi Voitoiksi
instructive — Voitoin
abessive Voitotta Voitoitta
comitative — Voittoineen
Possessive forms of Voitto (type valo)
possessor singular plural
1st person Voittoni Voittomme
2nd person Voittosi Voittonne
3rd person Voittonsa

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.