Varma

See also: varma and värma

Finnish

Etymology

From varma at the end of the 19th century.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈʋɑrmɑ/, [ˈʋɑrmɑ]

Proper noun

Varma

  1. A female given name.
  2. A male given name.
    • 2015 Raija Oranen, Hirmuinen mies, Teos, →ISBN, page 34:
      — Mitä sinä naurat? Anna valpastui, työnsi puurolautasen sivuun ja alkoi siistiä pojan leukaa ja poskia.
      — Sitä vain, kun panivat sille yhdelle samaan aikaan syntyneelle nimeksi Kai. Paasikivi mylvähti uuden naurunpuuskan. — Minä sanoin, että minun poikani ei ole kai Paasikivi, vaan Varma Paasikivi.
  3. A surname​.

Usage notes
  • The given name was officially defined as female in 1947.

Declension
Inflection of Varma (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Varma Varmat
genitive Varman Varmojen
partitive Varmaa Varmoja
illative Varmaan Varmoihin
singular plural
nominative Varma Varmat
accusative nom. Varma Varmat
gen. Varman
genitive Varman Varmojen
Varmainrare
partitive Varmaa Varmoja
inessive Varmassa Varmoissa
elative Varmasta Varmoista
illative Varmaan Varmoihin
adessive Varmalla Varmoilla
ablative Varmalta Varmoilta
allative Varmalle Varmoille
essive Varmana Varmoina
translative Varmaksi Varmoiksi
instructive — Varmoin
abessive Varmatta Varmoitta
comitative — Varmoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.