Tuomas

From Latin Thōmās, from Ancient Greek Θωμᾶς (Thōmâs).

• IPA^(key): /ˈtuo̯mɑs/, [ˈt̪uo̞̯mɑs̠]
• Rhymes: -uomɑs
• Syllabification^(key): Tuo‧mas

Tuomas

1. Thomas (biblical figure)
   • 1938, Bible, John 20:24-25:

     Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en minä usko."

     But Thomas, one of the twelve, called Didymus, was not with them when Jesus came. The other disciples therefore said unto him, We have seen the LORD. But he said unto them, Except I shall see in his hands the print of the nails, and put my finger into the print of the nails, and thrust my hand into his side, I will not believe.

2. a male given name of biblical origin
   • 1870, Aleksis Kivi, Richard A. Impola, transl., (Seitsemän veljestä, Chapter 1:

     Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero.

     In order of age, the brothers are Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri, and Eero.

   • 1993, Jari Tervo, Poliisin poika, WSOY, →ISBN, page 15:

     ―Tuomas. Nautin hänen nimensä ääneen sanomisesta. Hän kutsuu itseään Trampasiksi, sen hän varasti Virginialaisesta koska Trampas oli kaunis ja hyvä poika josta kaikki pitivät. Trampas, Trampaska. Hän pullistaa kaulalihaksiaan kun kutsun häntä Tuomaaksi ja ihmettelee kenestä on kyse varsinkin jos vieraita on paikalla ja kysyy kuka hän on.

     ―Tuomas. I enjoyed saying his name out loud. He calls himself "Trampas", that he got from The Virginian since Trampas was a beautiful and fine boy that everyone liked. Trampas, Trampaska [paska = shit]. He puffs out his neck muscles whenever I call him Tuomas and wonders who is being called, especially if there are guests asking who he is.

   • 1994, Arne Nevanlinna, Richard A. Impola, transl., Isän maa, WSOY, →ISBN, page 13-14:

     Lukujensa myötä supisuomalaisesta Tuomas Tuomaanpojasta tuli Thomas Neovius. Ruotsalais-latinalainen nimi oli sosiaalisen nousun välttämätön edellytys ja oppineisuuden merkki. Kieli ei vielä ollut kansallisuuden symboli. [ - - - ] Sitten seurasi kaksi sukupolvea lisää Thomas-nimisiä pappeja―suvussamme heitä kutsutaan nimellä Tuomas vaikka he täysin ruotsinkielisinä tuskin käyttivät nimensä suomalaista muotoa.

     As he got educated, a quintessentially Finnish Tuomas Tuomaanpoika became Thomas Neovius. The Sueco-Latin name was a necessity to climb up the social ladder and a sign of learnedness. Language had not yet become a part of one's sense of nationality. [ - - - ] After him there were two more generations of priests named Thomas―in our family, we call them Tuomas even if they were Swedish speakers that probably never used the Finnish variant of their name.

Biblical:

As a given name also:

• (given names) Tomi, Tommi, Tuomo
• (surnames) Tuomaala, Tuomainen, Tuomola