Stiina

Finnish

Etymology

Short form of Kristiina or, rarely, of Justiina. Cognate with Swedish Stina.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈstiːnɑ/, [ˈs̠t̪iːnɑ]
  • Rhymes: -iːnɑ
  • Syllabification(key): Stii‧na

Proper noun

Stiina

  1. a female given name from Ancient Greek
    • 1893 Zachris Topelius, Lukemisia lapsille 4:jäs osa (Vihkot 7,8,9), Werner Söderström, pages 15-16 ("Egyptinmaan pääsky"):
      Eihän nimi mitään vaikuta, ja hullu narri se on, joka itkeskelee siitä, että hänen nimensä on Stiina tai Susanna. Kun vain ollaan hyvä ja hurskas, se on pääasia; silloin aina koristetaan nimensä.

Declension
Inflection of Stiina (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Stiina Stiinat
genitive Stiinan Stiinojen
partitive Stiinaa Stiinoja
illative Stiinaan Stiinoihin
singular plural
nominative Stiina Stiinat
accusative nom. Stiina Stiinat
gen. Stiinan
genitive Stiinan Stiinojen
Stiinainrare
partitive Stiinaa Stiinoja
inessive Stiinassa Stiinoissa
elative Stiinasta Stiinoista
illative Stiinaan Stiinoihin
adessive Stiinalla Stiinoilla
ablative Stiinalta Stiinoilta
allative Stiinalle Stiinoille
essive Stiinana Stiinoina
translative Stiinaksi Stiinoiksi
instructive — Stiinoin
abessive Stiinatta Stiinoitta
comitative — Stiinoineen
Possessive forms of Stiina (type kala)
possessor singular plural
1st person Stiinani Stiinamme
2nd person Stiinasi Stiinanne
3rd person Stiinansa

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.