Pinja
See also: pinja
Finnish
Etymology
A 1960s invention from pinja (“stone pine”).
Pronunciation
- IPA(key): [ˈpinjɑ]
- Hyphenation: Pin‧ja
Proper noun
Pinja
- A female given name.
- 2012 Venla Hiidensalo, Mediahuora, Otava, →ISBN, page 37:
- Kolehmainen tiesi, että myyjättären nimi esimerkiksi oli Pinja. Pinja oli syntynyt Pinjaksi, kasvanut itsekseen vähitellen ja ennakoivasti niin kuin kukka mukulasta. Pinja saataisi taipua ja vähän nahistua ympäristövaikutusten takia, mutta pinjuuden ydin pysyisi samana.
- 2012 Venla Hiidensalo, Mediahuora, Otava, →ISBN, page 37:
Usage notes
- Popular in the 1990s and the 2000s.
Declension
| Inflection of Pinja (Kotus type 9/kala, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | Pinja | Pinjat | |
| genitive | Pinjan | Pinjojen | |
| partitive | Pinjaa | Pinjoja | |
| illative | Pinjaan | Pinjoihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | Pinja | Pinjat | |
| accusative | nom. | Pinja | Pinjat |
| gen. | Pinjan | ||
| genitive | Pinjan | Pinjojen Pinjainrare | |
| partitive | Pinjaa | Pinjoja | |
| inessive | Pinjassa | Pinjoissa | |
| elative | Pinjasta | Pinjoista | |
| illative | Pinjaan | Pinjoihin | |
| adessive | Pinjalla | Pinjoilla | |
| ablative | Pinjalta | Pinjoilta | |
| allative | Pinjalle | Pinjoille | |
| essive | Pinjana | Pinjoina | |
| translative | Pinjaksi | Pinjoiksi | |
| instructive | — | Pinjoin | |
| abessive | Pinjatta | Pinjoitta | |
| comitative | — | Pinjoineen | |
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.