Niko

See also: niko and Níko

Finnish

Etymology

Diminutive of Nikolaus and of its variants and, rarely, of Nikodemus, with formal given name status since the 1950s.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈniko/, [ˈniko̞]
  • Rhymes: -iko
  • Syllabification(key): Ni‧ko

Proper noun

Niko

  1. a male given name
    • 1864 Aleksis Kivi, Nummisuutarit, SKS(1956), Act V:
      Merimies Niko, karkuri, mutta ei varas. Ole lohdutettu, tyttäreni!
    • 1989, Tytti Seessalo, Sade, Art House, →ISBN:
      Mutta ei Elise muista nimiä. Niiden nimet ovat niin samantapaisia: alussa oli suo, kuokka ja Jussi -tyyppisiä tai sitten näitä uusia Nikoja, Jerryjä ja Tomeja. Yhtä tyhmiä, välillä kivoja kaikki.
      (please add an English translation of this quote)
    • 2007, Heli Kruger, Pidä minusta kiinni, Otava, →ISBN, pages 197-198:
      Hän esittelee uuden miesystävänsä Nikon, kertaa Ilkalle muutamalla lauseella miehen firman maahantuontiartikkelit ja markkinoiden kirkkaimmat saavutukset.
      —Koolla vai ceellä?
      —Koolla.
      —Ai Nikodeemuksen mukaan, sen raamatun Nikodeemuksen?
      —Niin tai kreikkalaisen Nike-jumalan, Janika sanoo. —Mä vein tässä nyt voiton.
      (please add an English translation of this quote)

Usage notes
  • Popular in Finland around 2000.

Declension
Inflection of Niko (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Niko Nikot
genitive Nikon Nikojen
partitive Nikoa Nikoja
illative Nikoon Nikoihin
singular plural
nominative Niko Nikot
accusative nom. Niko Nikot
gen. Nikon
genitive Nikon Nikojen
partitive Nikoa Nikoja
inessive Nikossa Nikoissa
elative Nikosta Nikoista
illative Nikoon Nikoihin
adessive Nikolla Nikoilla
ablative Nikolta Nikoilta
allative Nikolle Nikoille
essive Nikona Nikoina
translative Nikoksi Nikoiksi
instructive — Nikoin
abessive Nikotta Nikoitta
comitative — Nikoineen
Possessive forms of Niko (type valo)
possessor singular plural
1st person Nikoni Nikomme
2nd person Nikosi Nikonne
3rd person Nikonsa

Anagrams

German

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈniːko]
  • Audio (Austria)(file)
  • Hyphenation: Ni‧ko

Proper noun

Niko

  1. a male given name, variant of Nico

Proper noun

Niko

  1. a diminutive of the female given names Nikola or Nicole, of rare usage.[1]

References
  1. Internationales Handbuch der Vornamen [International Handbook of Forenames]‎ (in German), Frankfurt am Main/Berlin: Gesellschaft für deutsche Sprache e. V., Wiesbaden, und dem Bundesverband der Deutschen Standesbeamten e. V., Bad Salzschlirf, 2008, →ISBN

Serbo-Croatian

Etymology

A hypocoristic form of Nìkola.

Proper noun

Níko m (Cyrillic spelling Ни́ко)

  1. a male given name

Declension

This entry needs an inflection-table template.

This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.