Miina

See also: miina

Estonian

Etymology

From German Wilhelmina.

Proper noun

Miina

  1. a female given name

Finnish

Etymology

Short for Vilhelmiina.

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈmiːnɑ/, [ˈmiːnɑ]
  • Rhymes: -iːnɑ
  • Syllabification(key): Mii‧na

Proper noun

Miina

  1. a female given name
    • 1959 Väinö Linna, Täällä Pohjantähden alla 1 (WSOY 1965), page 104:
      Ajatuksissaan kirkkoherra nimitti Helsingistä mukana tuotua taloudenhoitajaa Minnaksi, vaikka Ellen meni siinäkin naurettavuuteen asti, että nimityksen pitäisi kuulua Miina.
    • 1970, Veronica Pimenoff, Pohjoiset pelit, Tammi, →ISBN, page 103:
      Pari vuotta sitten Minna-nimi olikin ollut muodissa, tuon ikäisiä Minnoja vilisi joka paikassa. Toista oli hänen aikanaan, kun koulussa muut haukkuivat Minna Canthiksi ja huusivat perään että "Miina, Miina, kahvi kiehuu, Miina menee ja hakee sen keittiöstä nyt!"
      (please add an English translation of this quote)

Declension
Inflection of Miina (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative Miina Miinat
genitive Miinan Miinojen
partitive Miinaa Miinoja
illative Miinaan Miinoihin
singular plural
nominative Miina Miinat
accusative nom. Miina Miinat
gen. Miinan
genitive Miinan Miinojen
Miinainrare
partitive Miinaa Miinoja
inessive Miinassa Miinoissa
elative Miinasta Miinoista
illative Miinaan Miinoihin
adessive Miinalla Miinoilla
ablative Miinalta Miinoilta
allative Miinalle Miinoille
essive Miinana Miinoina
translative Miinaksi Miinoiksi
instructive — Miinoin
abessive Miinatta Miinoitta
comitative — Miinoineen
Possessive forms of Miina (type kala)
possessor singular plural
1st person Miinani Miinamme
2nd person Miinasi Miinanne
3rd person Miinansa

Anagrams
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.