Keijo

English

Proper noun

Keijo (uncountable)

  1. Alternative form of Keijō

Finnish

Etymology

Invented at the end of the 19th century from a dialectal Finnish form of keiju (“elf”), partly as a translation of the Swedish Alf.

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈkeijːo]
  • Rhymes: -eijːo
  • Hyphenation: Kei‧jo

Proper noun

Keijo

  1. A male given name.
    • 2000 Juhani Syrjä, Juho 34-63, in Juho (Gummerus 2008), ISBN 9789512077809, page 421:
      Keijo vanhempana toimi perämiehenä. Yrittävä Tenho otti vastaan valmista tavaraa. Kyläpuheessa poikia kutsuttiin Tenuksi ja Kessuksi vastoin heidän äitinsä kauneusaistia. Marttaankin taisi nimiväännös vaikuttaa, kun hän piti Kessua vähän roikalemaisena poikana ja Juhanille huonona seurana. Minä häntä tästä arviostaan myöhemmin muistutin, kun Keijo kasvatti Kopran sahan mahtavaksi laitokseksi aivan rehellisillä tempuilla.

Declension
Inflection of Keijo (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative Keijo Keijot
genitive Keijon Keijojen
partitive Keijoa Keijoja
illative Keijoon Keijoihin
singular plural
nominative Keijo Keijot
accusative nom. Keijo Keijot
gen. Keijon
genitive Keijon Keijojen
partitive Keijoa Keijoja
inessive Keijossa Keijoissa
elative Keijosta Keijoista
illative Keijoon Keijoihin
adessive Keijolla Keijoilla
ablative Keijolta Keijoilta
allative Keijolle Keijoille
essive Keijona Keijoina
translative Keijoksi Keijoiksi
instructive — Keijoin
abessive Keijotta Keijoitta
comitative — Keijoineen
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.