Hellin

See also: hellin

Finnish

Pronunciation
  • IPA(key): [ˈhelːin]
  • Hyphenation: Hel‧lin

Etymology 1

A variant of Helena also associated with hellin (“the most affectionate”).

Proper noun

Hellin

  1. A female given name.
Declension
Inflection of Hellin (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Hellin Hellinit
genitive Hellinin Hellinien
partitive Helliniä Hellinejä
illative Helliniin Hellineihin
singular plural
nominative Hellin Hellinit
accusative nom. Hellin Hellinit
gen. Hellinin
genitive Hellinin Hellinien
partitive Helliniä Hellinejä
inessive Hellinissä Hellineissä
elative Hellinistä Hellineistä
illative Helliniin Hellineihin
adessive Hellinillä Hellineillä
ablative Helliniltä Hellineiltä
allative Hellinille Hellineille
essive Hellininä Hellineinä
translative Helliniksi Hellineiksi
instructive — Hellinein
abessive Hellinittä Hellineittä
comitative — Hellineineen

Etymology 2

From Helli

Proper noun

Hellin

  1. Genitive singular form of Helli.
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.